Viet Thanh Nguyen: The Sympathizer

What do those who struggle against power do when they seize power? What does the revolutionary do when the revolution triumphs? Why do those who call for independence and freedom take away the independence and freedom of others? And is it sane or insane to believe, as so many around us apparently do, in nothing? We can only answer these questions for ourselves. Our life and our death have taught us always to sympathize with the undesirables among the undesirables. Thus magnetized by experience, our compass continually points toward those who suffer.
Viet Thanh Nguyen: The Sympathizer

Viet Thanh Nguyenin vuonna 2015 julkaistu esikoisromaani The Sympathizer voitti vuoden 2016 kaunokirjallisuuden Pulitzer-palkinnon. Romaani on siitä lähtien ollut lukulistallani, mutta viimein Helmet-haasteen ansiosta sain tartuttua siihen. Kirjan pohjalta on nimittäin tehty tv-sarja, joten se sopii loistavasti haastekohtaan 21. Olin ajatellut romaanin luettuani katsoa myös sarjan, mutta se taitaa jäädä nyt väliin. Kirjassa kuvataan paljon raakaa väkivaltaa ja kidutusta, ja se sisältää niin brutaalin joukkoraiskauskohtauksen, että jo pelkkä lukeminen tuntui vaikealta. En tiedä miten tapahtumat on kuvattu sarjassa, mutta ahdistaa jo pelkkä ajatus nähdä tuo kaikki visualisoituna.

Osasin toki odottaa rankkaa tarinaa, sijoittuuhan romaani Vietnamin sotaan ja sen jälkipuintiin. Huhtikuussa 1975 Saigonissa vallitsee kaaos. Etelä-Vietnamin armeijan salaisen poliisin kenraali juo huvilallaan viskiä ja laatii luotettavan kapteeninsa avustuksella luetteloa niistä, jotka pääsevät viimeisillä lennoilla pois maasta. Kenraali ja hänen valittu joukkonsa aloittavat uuden elämän Los Angelesissa tietämättä, että kapteeni raportoi heidän puheensa ja tekemisensä tarkasti Vietkongin johdolle. The Sympathizer on tämän nimettömäksi jäävän kapteenin tarina. Hän on ranskalaisen papin ja köyhän vietnamilaisen äidin ainoa poika, joka kävi yliopistoa Amerikassa mutta palasi Vietnamiin taistelemaan kommunistien puolesta agentin roolissa.

I am a spy, a sleeper, a spook, a man of two faces. Perhaps not surprisingly, I am also a man of two minds. Romaani alkaa näillä sanoilla ja antaa heti kuvan päähenkilön kahtiajakautuneesta maailmasta. Amerikkalaisten tukeman Etelä-Vietnamin joukkojen ytimeen soluttautunut kommunistivakooja joutuu jakamaan myös mielensä selvitäkseen moraalisesti arveluttavista tilanteista. Kaiken lisäksi hänen kaksi parasta ystäväänsä, jo koulupoikina verivalan vannoneet Bon ja Man, edustavat konfliktin eri puolia. Man on se, jolle kertoja lähettää salakoodattuja viestejään Amerikasta. Kenraalille likaisia töitä tekevä Bon taas on täysin tietämätön siitä, että hänen veriveljensä ovat todellisuudessa hänen poliittisia verivihollisiaan.

Vaikka kapteeni häpeää statustaan ranskalaisen miehen äpäränä ja halveksii länsimaalaista puolta itsessään, se antaa hänelle myös etulyöntiaseman kameleonttimaista sopeutumista vaativassa tehtävässä. Niin antaa myös äidin hänelle iskostama mantra: Remember, you’re not half of anything, you’re twice of everything. Kenraalin palveluksessa kapteenin on osallistuttava kommunistien agenteiksi epäiltyjen eliminointiin. Myös Saigonissa hän oli joutunut todistamaan epäiltyjen Vietkong-agenttien kidutusta, eikä voinut tehdä mitään puuttuakseen tilanteisiin, jottei paljastaisi peiterooliaan. Nuo kidutetut ja tapetut toverit kummittelevat hänelle haamuina. Kapteeni tasapainottelee ohuella nuoralla itsekkyyden ja syyllisyyden välimaastossa miettiessään, mitä hänen on tehtävä säilyttääkseen peitetarinansa. Hän ymmärtää, että sota on monimutkaista, ja vaikka hän on periaatteessa lojaali kommunistien asialle, hän tuntee sympatiaa kaikkia osapuolia kohtaan. Hän on kuitenkin sen verran liukas kaveri, ettei lukijan sympatiat saati empatiat syty hänelle kovin helposti.

Eräässä vaiheessa kapteeni toimii neuvonantajana kuuluisalle elokuvaohjaajalle, joka on tekemässä eeppistä elokuvaa “valkoisista miehistä, jotka pelastavat hyviä keltaisia ihmisiä pahoilta keltaisilta ihmisiltä”. Tämän elokuvan todellinen esikuva on tietysti Ilmestyskirja. Nyt. ja ohjaaja Francis Ford Coppola, kuten kirjailija jälkisanoissaan mainitsee. Kun kapteenia pyydetään tarkistamaan käsikirjoituksen aitous vietnamilaisen kulttuurin kannalta, hän on loukkaantunut siitä, ettei vietnamilaisille ole kirjoitettu yhtään puheroolia. Heistä on tehty joko köyhiä, viattomia uhreja tai pahoja, korruptoituneita raakalaisia ja ennen kaikkea he ovat kaikki mykkiä. Filippiineillä elokuvan kuvauksissa kapteeni saa karvaasti huomata, ettei Suuri Ohjaaja innostunut hänen palautteestaan. Palattuaan Los Angelesiin kapteeni joutuu mukaan kenraalin suunnitelmiin, joiden tarkoituksena on johtaa kapinaa kommunistisia voittajia vastaan käyttämällä myötämielisten amerikkalaisten resursseja. Paluu Vietnamiin ei tietystikään suju ongelmitta.

The Sympathizer ei ole helppo romaani, mutta ei sen kuulukaan olla. Romaani havainnollistaa erinomaisesti sitä paradoksia, jossa vapauden ja itsenäisyyden nimissä oikeutetaan mitä kammottavampia tekoja, huolimatta siitä, millä puolella konfliktia ollaan. Nuo yllä olevan lainauksen kysymykset ovat erittäin hyviä ja pätevät mihin tahansa nytkin käynnissä olevaan konfliktiin. Mitä vallassa olevia vastaan taistelevat tekevät, kun he saavat vuorostaan vallan haltuunsa? Mitä vallankumouksellinen tekee, kun vallankumous voittaa? Miksi ne, jotka vaativat itsenäisyyttä ja vapautta, ovat valmiita viemään muilta itsenäisyyden ja vapauden?

Koska romaani on ikään kuin päähenkilönsä kirjoittama tunnustus Vietkongin komentajalle, kerronnan tyyli on toteava ja satiirinen. Huumori on hyvin mustaa, ja vaikka sellaisen huumorin ystävä yleensä olenkin, nyt se oli jopa liian mustaa omaan makuuni. No, oli siellä hetkensä. Varsinkin amerikkalaisten todellisille aivopieruille saattoi nauraa. Esimerkiksi Saigonin evakuointioperaatiolle he antoivat nimen Frequent Wind, ilmeisesti sotatappiot olivat aiheuttaneet poliitikoille jatkuvia ilmavaivoja 😅 Kirjan tarinaan on tullut myös jatkoa. Vuonna 2021 julkaistussa romaanissa The Committed seurataan päähenkilöä Pariisissa, jonne hän on ystävänsä kanssa paennut ja jossa he sotkeentuvat huumekauppaan. Sen verran raskas lukukokemus tämä oli, että taidan toistaiseksi jättää ne seikkailut väliin.

BRIEFLY IN ENGLISH

Viet Thanh Nguyen’s debut novel, The Sympathizer, won the 2016 Pulitzer Prize for Fiction and has been on my reading list ever since. The novel, which has also been adapted into a TV series, deals with the brutal reality of the Vietnam War and its aftermath. It follows an unnamed captain in South Vietnam’s secret police, who is secretly a communist spy reporting to the Viet Cong. The narrative details his moral struggles and identity crisis while infiltrating the American-allied forces. The novel is unflinching in its depiction of violence and psychological trauma, and it effectively highlights the paradoxes and ethical dilemmas inherent in wars fought for freedom and independence.

As the story unfolds, the captain witnesses and partakes in acts of brutality, from torture to mass violence, causing a constant inner conflict. His dual identity as the son of a French priest and a Vietnamese mother provides him both an advantage and a sense of shame. The narrative style is both satirical and grim, critiquing the moral ambiguities of war and the myths perpetuated by those in power. Despite the dark humor, the story’s intensity often made it a challenging read. The continuation of the captain’s story can be found in Nguyen’s 2021 sequel, The Committed, though I might delay reading it due to the heavy nature of the original novel.